Kuinka mukavaa onkaan tehdä yhdessä töitä, kun ei tarvitse jatkuvasti epäillä: kohta tuo vetää välistä, nappaa kunnian itselleen, ei hoida hommiaan. Kuinka mukavaa onkaan luottaa.
Luottamus on monitulkintainen ja toistossa kulunutkin käsite. Sen merkitys antoisalle yhteistyölle on kuitenkin niin suuri, että epämääräinen termi ansaitsee päästä käytännönläheiseen tarkasteluun.
Työelämän yhteistyösuhteissa luottamus kulminoituu kahden henkilön välisiin suhteisiin, varmuuteen siitä, että toinen henkilö ei aiheuta pettymystä. Jos taas en luota, teen asiat yksin, salailen ja alan vältellä vuorovaikutustilanteita. Ja tällöin ei enää voida puhua yhteistyöstä.
Mutta mistä luottamuksellisen yhteistyösuhteen voisi ajatella yksinkertaisimmillaan rakentuvan?
1. Luottamus tarvitsee aikaa
Kun kohtaamme uuden ihmisen, teemme intuitiivisen ja nopean päätelmän: uskallanko luottaa? Epämääräinen aavistus toisen luotettavuudesta on hatara arvio mutta usein edellytys syvemmän yhteistyön hyvälle startille. Tämän jälkeen tarvitsemme aikaa.
Ajan ja kokemuksen kautta rakentuva luottamus perustuu siihen, että opimme tuntemaan toisen ihmisen ja ennakoimaan menneen perusteella tulevaa. ”Työkaveri on aina ennenkin hoitanut hyvin asiakaspalaveriin valmistautumisen, joten eiköhän hoida tälläkin kertaa.” Tarvitsemme kokemuksia toisen osaamisesta, vastuuntunnosta ja tavasta tehdä yhteistyötä, jotta luottamus voi syntyä.
2. Luottamus on asiallista hommien hoitoa
Vuorovaikutusvalmentajana kuulen työyhteisöjen kuvauksia siitä, mikä rakentaa luottamusta työpaikalla. Kertomuksissa korostuu työn kannalta merkityksellisten asioiden jakaminen, panostaminen yhteisten ongelmien ratkaisuun ja ylipäätään työtehtävien hoitaminen. Työelämässä luottamuksen mittari tuntuu olevan ennen kaikkea ammattitaito, -tieto ja kyvykkyys, ei niinkään se, kuinka avoimesti kerrotaan yksityiselämästä tai kuinka mukava työporukalla on viettää vapaa-aikaa.
Työelämän yhteistyö on tehtäväkeskeistä ja tavoitteellista. Tällöin luottamuksemme perustuu uskomukseen, että toinen kykenee hoitamaan hommansa. Ja tätä testataan yhdessä tekemällä. Suunnittelemalla hankkeita, toteuttamalla kampanjoita, ideoimalla yhteisiä välitavoitteita. Työn yhteistyösuhteissa luottamus ansaitaan teoilla ja rehdillä työn tekemisellä.
3. Luottamus edellyttää riittävästi mahdollisuuksia vuorovaikutukselle
Nyt lasken riman alas. Luottamuksen yhteydessä puhutaan usein avoimesta ja aidosta vuorovaikutuksesta. Minä kaipaan vaikeasti hahmotettavissa olevan aitouden sijaan yksinkertaisesti vain riittävästi mahdollisuuksia vuorovaikutukselle.
Jotta voisimme arvioida toisten avoimuutta ja aitoutta, tarvitsemme säännöllistä yhteydenpitoa, jatkuvaa viestintää ja kohtaamisia – kasvokkaisia tapaamisia, virtuaalisia yhteistyötiloja, pikaviestimiä ja sähköpostia.
Jatkuvan vuorovaikutuksen myötä luottamus voi lisääntyä ja lisääntynyt luottamus taas vahvistaa haluamme pitää yhteyttä.
Pauliina Perttuli
Kirjoittaja on vuorovaikutusvalmentaja ja yrittäjä, joka auttaa kehittämään vuorovaikutuksesta vaikuttavampaa. Lisäksi hän toimii tänä keväänä projektipäällikkönä ProComin pelidemohankkeessa, jossa rakennetaan mobiilipeliä työvälineeksi projektitiimien yhteistyön parantamiseen – luottamusta unohtamatta.
Elina Melgin
8.4.2014
Tärkeä juttu, kiitos Pauliina! Olen samaa mieltä, että onnistumisen avaimet ovat luottamuksessa. Olen joskus pohtinut lisäksi sitä, tuleeko työkaverin olla ”ennakoitava”. Tiettyyn pisteeseen asti kyllä, uskon. Ennakoitavuus lisää luottamuksen tunnetta. Ennakoitavuus edellyttää aikaa tutustumiseen ja riittävästi mahdollisuuksia vuorovaikutukselle: juuri sitä mitä tekstissäsi kuvailet.
Pauliina Perttuli
8.4.2014
Elina, hyvä huomio tuosta ”tietystä pisteestä”. Kun toinen on ennakoitava vain tiettyyn pisteeseen asti, säilyy yhteistyösuhteessa terve epäilys. Tavoitteena varmaankin jonkinlainen riittävä mutta ei sokea luottamuksen taso.
Helena Järnefelt
8.4.2014
Hyvin kirjoitettu, kiitos! Luottamus ansaitaan. Ja jos sen menettää, se tulee ansaita uudestaan. Sekin on mahdollista, vaikka ehkä hankalampaa.
Pauliina Perttuli
8.4.2014
Kiitos Helena! Tuo luottamuksen uudelleen ansaitseminen on kyllä kovaa puuhaa ja tekee yhteistyön kankeaksi ja raskaaksi – kunnes taas luottamussuhde saadaan toivottavasti ansaittua uudelleen.
Eero Lahtinen
8.4.2014
Mielestäni luottamus ja luotettavuus ovat kaksi eri asiaa: luotettavuus on perusta (kompetenssi, karaktääri), jolle luottamusta voi rakentaa.
Luottamus on teko, valinta. Voit itse valita, latistatko vai nostatko toista. Luottamuksen osoittamisessa on valtavasti voimaa: näkemällä toisessa sen potentiaalin, mitä hän välttämättä itsekään näe, antaa huimasti energiaa. Tietty on olemassa riski väärinkäytöksestä, mutta se on mielestäni pieni mahdollisuuksiin nähden.
Useasti luottamuksesta puhutaan ”liimana, joka pitää kokonaisuuden kasassa”. Mielestäni kielikuva on hiekko: epäluottamus on liimaa, joka saa kaiken hidastumaan tökkimään ja luottamus puolestaan kuin voitelurasva, joka nopeuttaa kaikkea toimintaa, kun energiaa ei kulu toisten motiivien pohtimiseen.
Miten luottamus sitten ansaitaan? Teoilla, jotka vievät tekijältään aikaa ja energiaa. Kasvokkaisviestintä on tässä kuningas: on täysin eri asia kertoa asia kasvotusten kuin sähköpostilla. Ja tietenkin puhumalla totta vaikeissakin asioissa, ei ilkeästi mutta ilman sokerikuorutusta.