Rummutusta Afrikasta

Maria Sipilä on perehtynyt afrikkalaiseen viestintään kirjassa Viestejä Afrikasta.

On vuosi 1954. Rummut kumisevat Afrikan yössä.  Ne kutsuvat lähikylien ihmiset paikalle. Ei ole internettiä, ei puhelinta eikä sosiaalista mediaa. Eurooppalaiset yrittävät ymmärtää alkuasukkaiden kieltä. Yhteistä kieltä ei ole, joten se keksitään.

Chikabanga on yksinkertaistettu kieli. Sekoitus englantia ja afrikkalaisten eri heimokieliä.  Tämä kieli toimiikin viestin viejänä välillä myös kotiväen kesken, kun palveluspoika tutun lauseen kuultuaan juoksee viidakon halki viemään paperilappuviestiä isännälle.

Viestit koti-Suomeen ovat ainoastaan laivateitse kulkevia kirjeitä, joiden perilletulosta ei ole varmuutta. Ei sähköposteja, ei Facebookia, ei Twitteriä eikä Googlea. Ei Wikipediaa, josta voisi tarkistaa paikallisten nähtävyyksien historiaa. Välillä lauletaan muutamalla tutulla englannin kielisellä lauseella. ”Music all over the world” raikuu jouluaamuna, kun palveluspojat tulevat ovelle laulamaan ja tanssimaan. Hyvin yksinkertaista viestintää. Ei Apple-kaupan yli miljoonaa sovellusta, joista pitäisi valita sopiva jaettavaksi.

Nyt olemme vaarassa hukkua tietotulvaan. Miten löydämme informaatiotulvan keskeltä ne olennaisimmat viestit ja mikä voisi olla yhteinen kieli, jolla kaikki osapuolet tulisivat parhaiten ymmärretyksi? Internet ja sosiaalinen media antavat paljon, mutta tuovat meille tarjottimella koko maailman.

Meidän on  osattava yksinkertaistaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin: Haalia tietotulvasta ne olennaisimmat asiat, jotka koskettavat juuri meidän asiakaskuntaa tai sitä maailmaa mihin haluamme vaikuttaa ja lopuksi oikea tapa viestiä.

Yhteen aikaan puhuttiin monikanavaisuudesta. Mitä jos me poimisimmekin mediamerestä ne muutamat joet, jotka vierittävät viestimme perille? Yksinkertaisuus on kaunista. Viestintä on markkinointia. Kohderyhmän syvempien tuntojen ymmärtämistä ja niihin vaikuttamista yksinkertaisella ja ymmärrettävällä tavalla ja vuoropuhelua.

Nyt Afrikassakin puhaltavat muutoksen tuulet.  Kirjeet ovat vaihtuneet matkapuhelinten lyhytviesteiksi. Matkapuhelin löytyy yhä useamman afrikkalaisen taskusta.  Afrikka on maailman nopeiten kasvava mobiilimarkkina! Nigeriassa on jo yli 89 miljoonaa matkapuhelinliittymää. Etäisyydet ovat pitkiä. Missä muualla kuin Afrikassa, matkapuhelimesta olisi niin paljon hyötyä? Yllättäen sovelluksista juuri maksaminen on lyönyt läpi Afrikassa, kun rahansiirrot pitkien etäisyyksien vuoksi esimerkiksi perheelle sujuvat kätevästi matkapuhelimella.  Tämä säästää sekä matkustuskustannuksia että aikaa.

Entisajan heimopäälliköistä on tullut tiedon valtiaita. Se, jolla on Wikipedia tai Google, on poppamies. Tyypillisesti tämä henkilö saattaa vuokrata puhelintaan muille kylän asukkaille ja kerryttää tulojaan tätä kautta. Facebookissa viestitään ilot ja surut. Sosiaalista mediaa ja esim. Googlea käytetään ainakin Nigeriassa, Etelä-Afrikassa, Keniassa, Tansaniassa, Zimbabwessa, Sambiassa ja Ghanassa.  Musiikkikin on jo joissain Afrikan maissa vaihtunut YouTubeksi.

Afrikkalaiset osaavat ottaa ilon elämästä. He tanssivat, laulavat, pukeutuvat iloisiin väreihin ja rummuttavat. Juuri he osaavat arvostaa tulevaisuuden viihdettä, musiikkia ja pelejä.  Afrikkalaiset ovat viestinnän kantaisiä ja -äitejä.  Ehkäpä he keksivät myös tulevaisuuden rummut!  Ehkäpä mekin siirrymme ennen pitkää viestinnässä alkukantaisuuteen, viestien typistettyyn maailmaan. Samaan tapaan kuin siirrymme elämäntavoissamme juurillemme.

Maria Sipilä

Kirjoittaja on espoolainen kauppatieteiden maisteri ja viestinnän ammattilainen, joka on toiminut mm. Nokiassa kansainvälisissä johtotehtävissä ja neuvonantajana. Hän on perehtynyt Afrikan viestintään kirjassaan Viestejä Afrikasta. Kirjaa myyvät kaikki suurimmat kirjakaupat.

Avainsanat: Afrikka, kieli, some, tietotulva, viestintä

Posted in: Kolumnit