Tiina Tuomainen on työhyvinvoinnista kiinnostunut viestinnän ammattilainen. Kuva: Mascha Verkooijen.
Sami Sillanpää kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomien kolumnissaan itsensä johtamisesta. Kolumni sai muutamassa päivässä useiden kymmenientuhansien tykkääjäjoukon sosiaalisessa mediassa.
– Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa, kirjoittaa Sillanpää.
Olisiko ihmisten siis otettava itse suurempi vastuu myös työelämästään? Näin väittävät Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio kirjassaan Työkirja – työelämän vallankumouksen perusteet.
Kirjan kirjoittajien mukaan nykytyötä leimaavat pirstaleisuus, sekavuus ja jatkuva kiireen tunne. Työ tuntuu raskaalta ja vie voimavarat. Kiireestä huolimatta työn tulokset eivät näy.
Tuominen ja Pohjakallio tutkivat vuoden ajan tietotyötä toimistossa tekevien työelämää useassa eri organisaatiossa, kokeilivat monenlaisia, jopa pöhköjä, ideoita. Kirjoittajien mukaan kirjan jokainen ajatus ei sovi kaikille, mutta kirjasta on mahdollista löytää ideoita, jotka soveltuvat jokaiselle. Kiitosta ansaitsevat sekä kirjan kirjoittajat realistisesta asenteestaan, mutta ennen kaikkea ne organisaatiot, jotka rohkeasti lähtivät mukaan leikkiin.
Minkä sitten pitäisi muuttua? Listasin tähän kolme ajatusta, joiden uskon helpottavan viestintätyöläisten arkea.
1. Ajatus: ole vähemmän paikalla, mutta enemmän läsnä
Tuominen ja Pohjakallio moittivat nykytyöelämän moniajoa: kokouksessa ollaan fyysisesti, mutta ajatukset ovat muualla, kiitos modernien viestintävälineiden. Tehokkaampaa on, jos paikalla oleva henkilö jättää muut asiat sivuun ja keskittyy käsiteltävään asiaan. Kirjoittajien mukaan kokouksiin keskittyminen vaatii myös niiden laadun parantamista ja keston määrittämistä käsiteltävän asian mukaan: varttitunti projektitilanteen läpikäymiseen, kaksi tuntia uuden projektin käynnistämiseen.
Toisaalta enemmän läsnä olevan työntekijän on myös osattava – ja uskallettava – olla pois paikalta, keskittymässä ja ajattelemassa. Viestintätyö, kuten moni muukin tietotyö, sisältää paljon tehtäviä, jotka vaativat herpaantumatonta keskittymistä. Tällaisten asioiden hoitaminen ei aina onnistu avokonttorissa, eikä Twitteriä toisella silmällä selaten. Tarvitaan rauhallisempi ympäristö. Tutuin etätyöympäristö on koti, mutta se ei ole ainoa paikka. Rauhallisen työskentely-ympäristön voi löytää myös kodin ja toimiston välimaastosta, neuvotteluhuoneesta, lähikahvilasta.
Mutta tekeekö työntekijä töitä ollessaan poissa silmistä? Yahoon kokemusten mukaan ei tee, mutta kyse voi olla myös epämääräisestä tavotteiden asetannasta tai niiden puutteellisesta seuraamisesta. Toisaalta kyse on myös työntekijän motivaatiosta ja halusta saada aikaan sovitut asiat, kuten Marja Näsikin kirjoittaa Fondian blogissaan.
2. Ajatus: Unohda työn ja yksityiselämän tasapaino ja keskity tasapainoiseen elämään
Työ on tietotyöläisellä usein mielessä vapaa-aikanakin, työasiat valvottavat yöllä – aivoja kun ei saa leimattua ”pois” työajan päätyttyä. Tuominen ja Pohjakallio ehdottavat, että stressaantumisen sijaan yölliset herätykset ja muut vapaa-ajalla syntyneet ajatukset pitäisi ottaa osana asian ideointiprosessia. Vastapainoksi työntekijät ottaisivat enemmän oman elämänsä asioita mukaan työhönsä: Jos ajatus ei kirkastu työpöydän ääressä, miksei laittaisi lenkkareita jalkaan ja pyrähtäisi pienellä virkistyslenkillä? Tai hiljentyisi joogaan lepohuoneessa? Tai jopa ottaisi pienet nokoset ennen tärkeää tapaamista? Tehokkaat tirsat kun eivät vie aikaa kahvitaukoa pidempään.
Työn integroiminen muihin elämänalueisiin vaatii taitoa johtaa itseään: kuinka saada aikaiseksi ja yhdistää erilaiset osa-alueet ja roolit elämässään kokonaisuudeksi, kelloon tuijottamatta mutta lopputuloksia tarkastellen.
3. Ajatus: Työn ei tarvitse olla vain vakavaa puurtamista
Aikuiset ihmiset viettävät suuren osan valveillaoloajastaan työn parissa. Lapsille työpäivää kuvatessa tulee välillä kerrottua, että se on isän ja äidin leikkipaikka, päiväkoti. Niin miksei? Tuominen ja Pohjakallio peräänkuuluttavat merkityksellisen työn tärkeyttä. Kun tekemisellä on suurempi tarkoitus, se voi parhaimmillaan sujua kuin leikki. Kaksi kertaa Euroopan parhaan työpaikan tittelin voittaneella Futuricella uskotaan, että iloiset ja motivoituneet työntekijät saavat myös aikaan parhaan tuloksen.
Ja se suurempi tarkoitus? Se löytyy usein yrityksen tarinasta ja sen kertomisesta jokaista puhuttelevalla tavalla, siis viestinnästä.
Ole läsnä, keskity tasapainoiseen elämään ja löydä työn hauskuus. Nämä kolme ajatusta tiivistävät mielestäni Työkirjan ajatuksen. Vallankumouksellista tai ei, kyseessä on kokonaisvaltaisuuden löytäminen ja – itsensä ja oman työnsä johtaminen. Työyhteisössä luottamuksella, avoimella suhtautumisella uuteen ja hyvällä viestinnällä päästään jo pitkälle.
Tiina Tuomainen
Kirjoittaja on työhyvinvoinnista innostunut viestinnän ammattilainen, joka on opetellut itsensä johtamista myös etäopiskelijana ja työnhakijana.
Pilkun paikka 
Jenny Antonen (@jennyantonen)
2.3.2013
Kiitos Tiina napakasta tekstistä ja ajankohtaisen asian esiin nostamisesta.
Vallankumous on vallan voimakas sana, mutta voimaa ja muutosta tässä tarvitaankin. Yhä useampi taipuu ja nuutuu työelämän haasteissa, ja viestintäala ei liene sieltä vähiten kuormitusalttiista päästä.
Muutos ja vallankumous lähtee tietenkin jokaisesta meistä itsestämme. Peruna kerrallaan -ajattelun mukaisesti minä ainakin koitan aloittaa peiliin katsomisesta, sen määrittämisestä mistä minun työhyvinvointini koostuu. Kun se on selvillä, löytyvät muutoksen keinot helpommin ja on paremmat eväät myös neuvotella ratkaisuista omassa työyhteisössä.
Nappaan omaan hyvien asioiden muistitauluuni listaamasi kolme ajatusta (ja toimeennun vihdoin hakemaan Työkirjan, joka on ollut ostoslistalla jo tovin).
Iloa tasapainoiseen elämään!