Toimittaja Matti Remes haastatteli Pentti Mäkistä ja Tuija Braxia. Artikkeli on julkaistu ProComma − Viestinnän kausikirjassa “Meillähän on tässä yhteinen intressi”.
Vaalirahakohun kuumimpina hetkinä saattoi luulla, että hyvä veli -verkosto on soluttautunut kaikkeen päätöksentekoon. Näin huonosti asiat eivät ole, vakuuttavat elinkeinoelämän kokenut lobbari ja pitkän linjan poliitikko.
−Asioiden valmistelu ja päätöksenteko ovat avoimia ja perusteltuja. Isoja väärinkäytöksiä ei suomalaiseen järjestelmään mahdu, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n yrittäjyysasioista vastaava johtaja Pentti Mäkinen. Hän on myös Suomen Transparency Internationalin hallituksen puheenjohtaja.
Kansanedustaja ja edellisen hallituksen oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) on hieman varauksellisempi. Hän sanoo kuitenkin, että vaalirahakohun myötä pikavauhtia uudistettu vaalirahalaki on lisännyt merkittävästi avoimuutta. Tämä nähtiin kevään eduskuntavaaleissa, joissa rahoituksen ilmoitusvelvollisuutta noudatettiin varsin säntillisesti.
− Yleinen arvio on, että Suomessa ollaan selvästi eri tilanteessa. Paine noudattaa lakia on merkittävästi kasvanut.
Kansanedustajien ohjeistus puuttuu vielä
Myös kansanedustajien lahjontaa koskevaa lainsäädäntöä kiristettiin lähemmäs virkamiesten lahjuspykäliä. Brax toivoo vielä code of conduct -tyyppisiä sääntöjä, joissa vedettäisiin käytännön rajoja kansanedustajille sallittuihin kestityksiin ja vieraanvaraisuuksiin.
−Kansanedustajilla voisi olla esimerkiksi rekisteri, johon ilmoitetaan jonkun muun maksamista matkoista tai tavallista tiiviimmästä yhteistyöstä lobbarin kanssa vaikkapa jonkin hankkeen yhteydessä.
Sitäkin voitaisiin Braxin mukaan harkita, että lobbausta harjoittavien tahojen olisi Suomessa rekisteröidyttävä.
−Paras tapa lisätä läpinäkyvyyttä ja hälventää epäluuloja on mahdollisimman avoin tieto sidonnaisuuksista. Se auttaisi kaikkia rajan vetämisessä.
Lobbari kannattaa itsesääntelyä
Mäkinen kannattaa vahvasti itsesääntelyä vaikuttajaviestinnässä. Tiukat säännöt korostaisivat muotoseikkoja, mutta eivät lisäisi avoimuutta.
− Suuri vaara on, että mallit ja säännöt jäävät helposti kuolleiksi kirjaimiksi tai niitä kierretään. Tehokkaimmat keinot ovat julkinen keskustelu ja avoin jälkikäteisarviointi, onko joku toiminut sopimattomasti tai epäasiallisesti.
Myös Brax toivoo, että liike-elämän ja poliittisten päättäjien suhteisiin löytyvät läpinäkyvät pelisäännöt ilman raskasta sääntelyä. Varoittava esimerkki löytyy Yhdysvalloista.
− Siellä tiukka sääntely on johtanut kummalliseen juristien maailmaan. Esimerkiksi Capitol Hillin puhelimista ei saa soittaa liike-elämän edustajille, vaan kongressiedustajilla on oltava tätä varten työhuone kaupungilla. Tällainen ei oikeasti edistä korruption vastaisuutta ja avoimuutta.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Brax pitää hyvänä suomalaista tapaa, jossa intressiryhmät ovat tervetulleita kuultaviksi eduskunnan valiokuntiin. Kuka tahansa voi tarkistaa, ketkä kokouksissa ovat olleet mukana.
− Aina joku taho haluaa puhua erikseen. Pyrin kuitenkin ohjaamaan heitä valiokuntien kokouksiin, joissa asia voidaan esitellä suuremmalle joukolle kansanedustajia.
Vastapuolen rajat tulee tietää
EK:ssa lobbauksen pelisäännöistä ei ole tiukkaa ohjekirjaa, mutta asiasta on sisäisiä ohjeita. Tärkein periaate on, että kaikessa vaikuttajaviestinnässä ja muussa vaikuttamisessa noudatetaan lakeja, eikä missään olosuhteissa syyllistytä taloudellisten etujen tarjoamiseen tai muuten sopimattomaan toimintatapaan.
− Terve järki sanoo, millainen yhteydenpito ja vieraanvaraisuus ovat sallittuja. Asiaa valmistelevalle virkamiehelle voi tarjota lounaan tai kahvin. En kuitenkaan lähtisi tarjoamaan sitä Pariisissa, Mäkinen suhteuttaa.
Lobbarin on tunnettava vastapuolen pelisäännöt. Mäkinen suosittelee esimerkiksi perehtymistä code of conduct -ohjeistukseen, joka valtionhallinnossa otettiin viime vuonna käyttöön.
− Lobbarin ammattitaitoon kuuluu tietää, missä raja menee, ettei lähde edes ehdottamaan mitään sopimatonta. Nykyisin toimintatavat tiedetään varsin tarkkaan. En ole törmännyt ylilyönteihin. Pitkät matkat tai muut ylenpalttiset kestitykset ovat taaksejäänyttä elämää.
Jokapäiväistä rajanvetoa
Myös poliitikko joutuu pohtimaan tarkasti, millainen kanssakäyminen eri sidosryhmien kanssa on soveliasta. Brax käyttää mittapuuna sitä, pystyisikö asiasta lukemaan Hesarista ilman että aamukahvi menee väärään kurkkuun. Esimerkiksi Savonlinnan Oopperajuhliin Brax ei ole ottanut ilmaisia lippuja. Hän voisi kuitenkin harkita niitä, jos työtehtävät liittyisivät jollakin tavalla kulttuuriin.
− Siinä tapauksissa ilmoittaisin nettisivuillani, millaista vieraanvaraisuutta otin vastaan ja miksi se oli perusteltua.
Työlounaat ilman alkoholitarjoilua tai lähetystöjen coctailtilaisuudet ovat Braxin mielestä osa poliitikon normaalia työtä. Sen sijaan tarjotuissa matkoissa on oltava tarkkana.
− Jos matkaohjelmassa on asiaa vain siteeksi, vastaus on ehdoton ei.
Brax sanoo kuulleensa, että lomamatkoiksi rinnastettavia matkoja tarjotaan edelleen kansanedustajille.
− Itselleni ei ole sattunut sellaisia kohdalle, enkä usko, että poliitikkojen glamoröösit matkat olisivat Suomessa mikään erityinen ongelma.
Vaalirahakohu jätti jälkensä
Mäkisen mielestä vaalirahakohun huonoja puolia on, että monet yritykset ovat tietoisesti pidättäytyneet puolueiden ja yksittäisten ehdokkaiden tukemisesta. Hän on muutenkin havainnut molemminpuolista varovaisuutta kanssakäymisessä.
− Olisi todella uhkaavaa, jos päättäjät keskustelisivat vain keskenään tai samaa mieltä olevien kanssa. Päinvastoin, tarvitaan enemmän yhteydenpitoa eri tavalla ajattelevien välillä.
Brax on samaa mieltä: yhteydenpito on tärkeää. Päättäjien on tiedettävä, mitä yritysmaailmassa ajatellaan ja mistä työpaikkoja syntyy. Braxin havaintojen mukaan vaalirahakeskustelu on vaikuttanut pelättyä vähemmän poliitikkojen ja liike-elämän normaaliin kanssakäymiseen.
− Torikahvilassa uskaltaa edelleenkin istua yrityksen edustajan kanssa.
Avoimuutta myös kuntatasolle
Braxin mielestä korruption torjunnassa olisi nyt suunnattava katse kuntatasolle.
− Ensi vuoden kuntavaaleissa vaalirahoituksen valvonnassa pitää olla vähintään yhtä tarkka – tai vielä tarkempi – kuin eduskuntavaaleissa.
Tämän lisäksi Brax odottaa tällä hallituskaudella kuntalakiin muutosta, jossa kunnanvaltuustojen jäsenten on ilmoitettava sidonnaisuutensa kansanedustajien tapaan. Joissakin valtuustoissa ja valtuustoryhmissä on jo aloitettu vapaaehtoinen ilmoittaminen.
− Kuntatasollakin pitäisi olla lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus, koska siellä on kyse isoista intresseistä vaikkapa palvelujen ostamisessa ja rakentamisessa. Ei riitä, että kuntapoliitikko vakuuttaa jääväävänsä itsensä tarvittaessa. Myös muiden pitää pystyä arvioimaan tilanne.
Mäkisen mielestä kuntapäättäjien sidonnaisuuksien ilmoittaminen on lähtökohtaisesti hyvä asia. Hän kuitenkin muistuttaa, että oman työnsä ohella luottamustehtävää hoitava kuntapäättäjä on erilaisessa asemassa kuin täysipäiväinen kansanedustaja.
− Avoimuuden vieminen yksityisyyden puolelle kaikkiin yksityiskohtiin voi kaventaa kiinnostusta yhteiseen päätöksentekoon.
Matti Remes
Kirjoittaja on talousasioihin erikoistunut vapaa toimittaja.
Pentti Mäkinen työskentelee Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjyysasioista vastaavana johtajana ja on Transparency Suomen puheenjohtaja. Mäkinen korostaa sekä kansainvälisen että kansallisen yhteistyön merkitystä korruptionvastaisessa työssä. Transparency Suomi ry on korruptionvastainen kansalaisjärjestö ja toimii osana maailmanlaajuista Transparency International -verkostoa
Tuija Brax on Vihreiden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu sekä entinen oikeusministeri, joka haluaa puhtaamman ja oikeudenmukaisemman maailman.
Pilkun paikka 
Posted on 21.12.2011 Kirjoittanut Team Pilkun paikka
0