Valta perustuu sanan voimaan

Posted on 21.12.2011 Kirjoittanut

0


Matti Vanhanen toimii nykyään Perheyritysten liiton toimitusjohtajana. Artikkeli on julkaistu ProComma − Viestinnän kausikirjassa "Meillähän on tässä yhteinen intressi".

Suuri yleisö tuntee lobbausta kohtaan epäluuloa. Epäluulot eivät kohdistu omaan omakotiyhdistykseen, joka koettaa puhua alueelleen viemäröintiä, vaan ”kabineteissa” tapahtuvaa lobbausta kohtaan – vaikka asiat ovat perimmältään aivan samanlaisia.

Lobbaaja lobbaa päättäjää, jolla hän uskoo olevan vaikutusvaltaa. Useimmiten vaikutusvaltaisella päättäjällä on hyvät yleistiedot ja ymmärrys asioiden monimutkaisuudesta. Mitä ylemmäksi päätöksenteon hierarkiassa mennään, sitä enemmän on varottava itsestäänselvyyksien selittämistä. Hyvä lobbaus päättäjän näkökulmasta tarjoaa aidon mahdollisuuden syventää tietoja ja punnita eri näkökulmia.

Lobbauksella pyritään usein vaikuttamaan mielipiteisiin yleisellä tasolla. Silloin tähtäimessä on toimintaympäristö, joka vaikuttaa päätöksentekoon tai tuleviin päättäjiin. Kyse ei yleensä ole yksittäisestä päätöksestä, vaan tarkoituksena on selventää ajattelutapaa ja avata asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Uskottavan lobbauksen ainekset

Pääministerinä toimiessani kysyin usein lobbaajan omaa arviota siihen, miksi hänen ajamansa asia ei ole edennyt. Kehotin häntä miettimään, mitä perusteluja hallinto on käyttänyt hänen asiaansa vastaan. Asiathan ovat harvoin joko-tai -kysymyksiä. Niiden väittäminen yksinkertaisiksi ei ole uskottavaa, vaan antaa asian esittäjästä huonon vaikutelman.

Oman kokemukseni perusteella väitän, että Suomessa vaikuttaminen ja lobbaus on korkeatasoista. Suurin osa lobbauksesta on itse asiassa kansalaistoimintaa, jossa äänestäjiä edustavat tahot sekä lobbaavat että vaativat. Näiden ryhmien teho perustuu demokratiaan. He pyrkivät käyttämään äänestäjäryhmän painostusvoimaa.

Jokelan koulusurmien jälkeen sain paljon palautetta ammunnan harrastajilta. He eivät hyväksyneet herättämääni keskustelua siitä, että puoliautomaattiaseiden salliminen pitäisi laittaa harkintaan. Monet kokivat näiden asetyyppien puolustamisen niin periaatteelliseksi, että uhkasivat siirtää äänensä paitsi minulta myös puolueelta pois. Tämä kuuluu demokratiaan. Jokainen päättää itse, mikä asia ratkaisee oman äänen saajan.

Kansalaislobbausta ammattimaisempaa lobbausta on huomattavasti vähemmän. Näiden kahden luokan väliin jää laaja lobbauskulttuuri, jolle on ominaista satunnaisuus. Monet organisaatiot joutuvat hetkittäin tilanteeseen, jossa niiden pitää edistää asiaansa. Tällöin usein tulee myös ylilyöntejä. Tyypillinen esimerkki on kunnasta, joka haluaa veikkausvoittovaroja liikuntapuistonsa rakentamiseen. Jokainen kunnianhimoinen kunnallisihminen yrittää löytää oman väylänsä asian edistämiseen päästäkseen kotikunnassaan sanomaan, että ”puhuin asiasta ministerin kanssa”. Harvoin näissä hankkeissa vahinkoja yli-innokkuudesta aiheutuu, mutta ei yli-innokkuus yleensä hyödytäkään.

Pääministerinä toimiessani pyrin aina lähettämään tällaiset muistiot asianomaiseen ministeriöön. Avustajat eivät kuitenkaan voineet laittaa niihin puoltavia tai kehottavia saatesanoja. Pääministeri ei voi ottaa tällaisen hankkeen puolesta kantaa, koska ei tunne kilpailevia hankkeita. On hallinnon tehtävä jakaa määrärahat ennalta määrättyjen avoimesti tunnettujen kriteereiden perusteella. Valta perustuu sanan voimaan

Tasapainoilua ja tasapuolisuutta

Joissakin tapauksissa havaitsin, että hallinto ei ollut ottanut kaikkia asiaan liittyviä puolia kylliksi huomioon. Jos koin asian tärkeäksi, saatoin tuoda mielipiteeni esille. 90 % tämänkaltaisesta lobbauksesta osuu kuitenkin väärään osoitteeseen. Araksi asia muuttuu, kun kyse on yksityisistä hankkeista, joita Suomessa ei ajeta yksittäisen poliittisen päättäjän vaan tasapuolisen hallintoprosessin kautta.

Tällainen erittäin hankala tapaus tuli valtioneuvostotasolle, kun päätettiin erään hotellin laajennushankkeesta. Kaava-asiat eivät valtioneuvostolle kuulu. Silti asia tuli valtioneuvoston istuntoon asti, koska lakia kansallispuistosta piti muuttaa. Yrittäjän mukaan kannattavaa toimintaa ei alueella voinut harjoittaa ilman hotellin laajennusta.

Valtioneuvosto joutui mahdottoman tehtävän eteen. Huolta piti kantaa paitsi alueen työpaikoista ja matkailun edistämisestä myös

Ammattilobbarin kuusi käskyä

Ammattimaisempi lobbaus on parhaimmillaan pitkäaikaista päättäjien kanssa käytävää vuoropuhelua, jossa molemmat viisastuvat. Muutamia kohtia kannattaa pitää mielessä:

1. Älä kohdista lobbausta henkilöön, jonka tontille asia ei kuulu. Onnistumisen mahdollisuudet eivät ole hyvät, jos naapuriministeriön edustaja tulee neuvomaan asiassa, jossa päätöksenteko kuuluu toiselle.

2. Muista, että tärkeiden vaikuttajien päivät ovat täynnä ohjelmaa ja ajan saaminen vaatii hyvät syyt. Raja, jossa yhteydenottaja muuttuu kohteelle häiriköksi, on veteen piirretty.

3. Tunne myös vasta-argumentit, ja tuo ne itse esille luottaen siihen, että oma argumentaatiosi on perustellumpi. Ellei ole, kannattaa miettiä, onko ylipäätään oikealla asialla.

4. Hahmottele päättäjälle etenemistapa, jolla tavoitteeseen pääsee. Päättäjät on yleensä valittu tehtäviinsä poliittisen ja substanssiosaamisensa perustella, mutta hallinnollisessa kokemuksessa on valtava kirjo. Ilman hallinnon mekaniikan tuntemista vaikuttaminen on vaikeaa, koska päätöksenteossa on usein yhtä paljon kyse sisällön lisäksi prosessista, jolla päätökseen päästään.

5. Harkitse, mille yksityiskohtaisuuden tasolle menet kenenkin kanssa. Ministerin suuntaan pitää esittää yleislinja, logiikka ja mitä päätöksellä tavoitellaan. Samalla on yritettävä saada suositus, kenen avustajan tai virkamiehen kanssa on keskusteltava yksityiskohdista.

6. Herätä päättäjä asiassa ennen lehdistöä. Jos havaitset, että komissiossa tai Venäjän liikenneministeriössä on suunnitteilla asia, johon on etukäteen vaikutettava, herätä päättäjä asiassa. Samalla helpotat hänen työtään riittävän varhaisessa vaiheessa. Heikot signaalit ovat hallinnon seuraamisessa tärkeitä.

Matti Vanhanen

Matti Vanhanen on Perheyritysten liiton toimitusjohtaja. Vanhanen toimi Suomen pääministerinä ja Suomen Keskustan puheenjohtajana 2003–2010 ja kansanedustajana vuosina 1991–2010. Vanhanen on Suomen kolmanneksi pitkäaikaisin pääministeri ja pisimpään pääministerinä toiminut keskustalainen.

Posted in: ProComma 1/2012