Tiistain Kauppalehdessä (Finnair upposi liian syvälle_20.3.2012) saimme lukea erikoisen artikkelin Finnairin viimeaikaisista vaikeuksista. Toimittaja Cilla Bhose oli haastatellut artikkelia varten syväkurkkua nimeltä ”viestinnän ammattilainen”. Tämä syväkurkku nauraa artikkelissa Finnairin viestinnälle. Sanoo sen toimivan joko kädet sidottuina tai olevan aivan epäammattimaista. Jutun kuvituksena on suuri kuva viestintäjohtaja Arja Suomisesta, joka saa toimia silmätikkuna, kun Finnairia moititaan julkisuudessa johtajien bonusten takia. Päätökset bonuksista on tehty hallituksessa ennen Suomisen aikaa.
Tuskin olen ainoa, joka miettii, voiko todellakaan kukaan viestinnän ammattilainen toimia tähän tapaan nimettömänä lähteenä. En tunne ketään ”viestinnän ammattilaista”, joka olisi ”nauranut” Finnairin vaikeuksille tai sen viestinnälle. En tunne myöskään ihmisiä, jotka nauraisivat kiistellyille kannustinpalkkioille. Ne vetävät pikemminkin vakavaksi.
Todellinen viestinnän ammattilainen ei ammu puskasta sellaista ammattilaista kuin Arja Suomista joukkoineen. Ammattilainen ei ammu puskasta ketään. Suominen on aika monessa liemessä keitetty jo ennen Finnairia. Bochumin tapaus oli moninkertainen viestinnällinen kriisi johtajien bonuksiin nähden.
Mitä on viestinnän ammattilaisuus? Aloitetaan siitä mitä se ei ole. Se ei ole tilanteesta hyötymistä oman egotrippailun nimissä. Se ei ole epäeettistä toimintaa omaa ammattikuntaa ja kollegoja kohtaan. Kun syväkurkkuna Kauppalehdessä toiminut henkilö on esiintynyt ”viestinnän ammattilaisena”, arkeaan tekevä viestijä tuntee häpeää ja huoltakin ammattikuntansa puolesta.
Viestinnän ammattilaista sitovat samankaltaiset säännöt kuin journalisteja. On ymmärrettävää, että toimittaja Bhose ei paljasta lähdettään. Mutta olisiko ollut paikallaan kilauttaa kaverille ja kysyä toisenlaista mielipidettä? Tai vaikkapa pohtia sitä, miten kannustinjärjestelmät Suomessa syntyvät ja missä? Ne kun ovat useimmiten yhden ja saman firman, Alexander Corporate Financen, tuotteita ja käytössä samalla logiikalla, mutta toki varioiden muotoiltuina lähes jokaisessa pörssiyhtiössä Suomessa.
Kannustimia käytetään yritysten henkilöstöpolitiikassa täysin laillisesti. Finnairin johtajien bonuskysymyksessä nähdään vain jäävuoren huippu. Jos yrityksellä menisi edelleen hyvin, kukaan ei tietäisi kannustimista – tai ei ainakaan välittäisi. Lentäjien ja muun henkilökunnan samanaikaiset palkanalennukset johdon lisäpalkkioiden aikaan kielivät varsin erikoisesta tilanteesta yrityksessä – ehkä epätoivostakin? Rahalla sidottu johto, joka jättää laivan heti kun voi, on syvemmän pohdinnan paikka. Vaatisi tutkivaa journalismia. Vai kuuluuko asia meille kaikille?
Kaksinaismoralismiin ei kannata sortua. Bonuskertoimiin haluavat tietenkin kaikki yltää. Antaisitko itse pois jo kerran ansaitsemasi rahat? Bonuskeskustelussa on kyse yhteiskunnallisesta ilmiöstä, joka on tullut Suomeenkin. Siitä, että pienellä osalla yhteiskunnan eliittiä on kaikkea. Tuloerojen kasvu parin viimeisen vuosikymmenen aikana on fakta.
Johtajalla, olipa hän yrityksen tai puolueen keulassa, saattaa kadota kiireessä ja paineessa suhteellisuudentaju. Jos tekee päätöksiä ilman suhteellisuudentajua, syntyy jälkeä, jota pitää paikkailla jälkikäteen. Ei toivoisi kuitenkaan, että Suomessa ollaan vielä tilanteessa, jossa kovan tason johtaja ei koskaan näkisi asemien yksinäisiä miehiä, työttömiä nuoria, kiusattuja. Ei toivoisi, että Suomessa sellainen taito kuin yhteiskunnallinen vastuunkanto ei kuulu yrityksen tai puoluejohtajan arvoihin.
Vastuullinen toiminta kuuluu jokaisen ammattilaisen, myös viestinnän ammattilaisen ja journalistin etiikkaan. Viestijä miettii toivottavasti joka päivä, onko hän noudattanut ammattiaan sitovia säännöksiä ja toiminut alallaan esimerkillisesti. Lehtimies toivottavasti miettii, mitä asioita juttu paljastaa ja edistää. Se kuitenkin on todettava, että kollegan julkinen ja perusteeton pilkkaaminen nimettömänä tuskin edistää oman ammattikunnan arvostusta.
Elina Melgin
Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Hänellä on yli kahden vuosikymmenen ajalta kokemusta viestintä- ja suhdetoimintatyöstä muun muassa muotoilun, kulttuurin ja koulutuksen parissa Taideteollisessa korkeakoulussa (Aalto-yliopisto) ja Nokia Oyj:n konserniviestinnästä. Suominen oli lyhyen aikaa Melginin esimies Nokiassa 2000-luvun puolivälissä.
Pilkun paikka 
Sirke Lohtaja-Ahonen
22.3.2012
Hyvä että puutuit asiaan! Viestinnän asiantuntija osaa arvioida viestinnän onnistumista eri näkökulmista. Asiantuntevalla arvioijalla ei pitäisi olla yhtäkään syytä pysyä anonyyminä.
Team Pilkun paikka
22.3.2012
Kiitos Sirke. Journalistit käyttävät nimetöntä lähdettä joskus erityisen painavasta syystä, mutta silloinkin jutussa on yleensä useampia muita lähteitä nimellä mainittuna.
-Elina Melgin
Sirke Lohtaja-Ahonen
22.3.2012
Juuri näin. Tässä asiassa painavaa syytä ei ollut, minkä vuoksi kummastelen myös toimittajan käytöstä.
Heidi Lemmetyinen
22.3.2012
Asiallinen teksti, Elina! Haluaisinpa nähdä sen ”viestinnän ammattilaisen”, joka tässä maassa katsoo olevansa kriisiviestinnän alueella useammissa liemissä keitetty kuin Arja Suominen. Puskista on helppoa huudella.
Salla Huttunen (@sallah)
22.3.2012
Hyvä kirjoitus ja komppaan Heidiä. Myös asiantuntemattomana on helppo huudella.
Aku
22.3.2012
Kiitos, Elina, että tartuit tähän. Hatunnosto Finnairin viestinnästä!
Ilari Salmi
23.3.2012
Cilla B:n kirjoitus kohdistui Finnairin viestintään, ei yhteen henkilöön. Voiko joku väitää, että Finski on onnistunut kriisiviestinnässään? Ei varmaankaan. Viestintä on tarkoitettu kaikille sidosryhmille, ei erityisesti viestinnän ammattilaisille. Ei-ammattilaisena olen Cillan kanssa samaa mieltä. Onnetonta jälkeä.
Heidi Lemmetyinen
23.3.2012
Veneilijät tietävät, että myrskyn silmään ei lähdetä, vaan siihen joudutaan. Sama pätee kriisiviestintään. Jokainen kriisiviestintää joskus tehnyt tietää, että siinä tilanteessa on turha unelmoida suuresta PR-menestyksestä. Kyse on aina lähinnä vahinkojen minimoimisesta. Tältä pohjalta en lähtisi sanomaan, että Finnairin kollegat olisivat erityisesti epäonnistuneet tehtävässään. Mitä sinä olisit itse tehnyt heidän sijassaan toisin?
Team Pilkun paikka
23.3.2012
Hei Ilari. Hienoa, että kommentoit nimelläsi. Juttuni koski siis nimettömänä esiintymistä, ei niinkään Finnairin kriisiviestintää. Tämä nimetön syväkurkku ehdottaa kommenteissaan jopa ratkaisua Finnairin ongelmiin: fuusio tai konkurssi. Hän taitaa olla siis myös bisneskonsultti. -Elina
Ilari Salmi
23.3.2012
Elina moi! Tuosta nimettömänä esiintymisestä olen samaa mieltä kanssasi. Ja mitä ihmeen syväkurkkua tässä oikein tarvitaan? Jokainen joka seuraa mediaa, tietää, että Finnair on totaalisti epäonnistunut viestinnässään. Siis Finnair, eivät pelkästään sen viestintäihmiset. Viestintä ei kuitenkaan ole Finskin suurin ongelma vaan talous. Sillä ei ole kovin paljon aikaa. Jos se ei itse ratkaise pian ongelmiaan ja oikaise syöksykierretään, tulevat muut ja ratkaisevat ne. Ne muut ovat kilpailijoita. Toivon todella, että johto voisi keskittyä siihen tehtävään mistä sille maksetaan. Fuusio tai konkka seuraavat taloudellisesta eikä viestinnällisestä epäonnistumisesta. – Ilari
Matti Airaksinen
23.3.2012
Myynti ja viestintä ovat monesti ne tahot, jotka ottavat yrityksen toiminnasta johtuvat kehut ja iskut vastaan. Tämä on ammatinvalintakysymys ja sen myös ammattilaiset tiedostavat. Tämä ei kuitenkaan oikeuta siihen, että kritiikkiä annetaan nimettömästi, koska jos esim. minä haluaisin kritisoida toimintaa, tulee kritiikin kohteella olla mahdollisuus vastata siihen samalla mitalla ja samoista lähtökohdista – eli toisensa tuntien.
Sama se koskee meitä lukijoitakin, eli kuinka me voimme arvioida kritiikin esittäjän asiantuntemusta, tarkoitusperiä ja tätä kautta uskottavuutta jos henkilö on anonyymi? Tällöin voi hyväkin viesti mennä hukkaan, kun uskottavuus kärsii.
Ylipäätänsä minua risoo tällä hetkellä se, että kaikkeen palkitsemiseen puututaan herhiläisen lailla. Se on bisneselämässä yleinen käytäntö ja niissä ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Se miten asia sitten on kerrottu, tai viime aikaisissa tapauksissa jätetty kertomatta, on ajanut itse sitouttamisen ja palkitsemisen jotenkin vääryyden poluille.
Kritiikki on tärkeää, koska siitä syntyy yleensä rakentavaa dialogia. Yksi rakentavuuden kriteeri on minusta se, että on uskallusta kertoa mielipiteensä omana itsenään.
Janne Mononen
23.3.2012
Lyhyesti virsi kaunis: kukaan ihminen ei ansaitse miljoonien palkkioita. Se, että semmoinen on tässä ajassa käytäntö, ei oikeuta sitä. Jälkipolvet kummastelevat pimeää kapitalistista aikaamme. Onneksi köyhällistömme on säyseää, eikä nirhaa suurimpia roistojamme. Ryöstö saa jatkua.
Antti Miettinen
24.3.2012
En minä ainakaan tämän jutun takia yöunia menettänyt. Viime viikkojen kokemuksista riittänee ammennettavaa monessa viestinnän ihmisten foorumeissa ja blogeissa. T. Antti Finnairin viestinnästä
Cilla Bhose
24.5.2012
Luin vasta nyt tämän keskustelun. Hienoa, että ammattilaiset ottavat kantaa. Hienoa on myös se, että kirjoittamani analyysi on kirvoittanut ajatuksia.
Jokainen teistä ammattilaisista tietenkin tietää, mikä on analyysin ja uutisen ero, joten en lähde niitä tässä selittämään.
Enkä myöskään halua alleviivata sitä, että analyysi käsitteli Finnairin viestintää, eikä esimerkiksi sitä, miksi Suomessa on kannustinpalkkiojärjestelmiä.
Mutta ihan kiinnostuksesta haluaisin tietää, miksi viestinnän ammattilainen ei voi toimia nimettömänä lähteenä?
Vastatkoon ken tahtoo.
Kevätterveisin Cilla Bhose
Team Pilkun paikka
25.5.2012
Tämän keskustelun juna taisi jo mennä, mutta vastailen kuitenkin kysymykseesi.
Kyllä nimettömänäkin saa esiintyä, jos jutun arkaluontoinen sisältö sitä erityisesti vaatii. Laatulehdessä kuitenkin yhteen nimettömään lähteeseen nojaaminen aika vahvoissa väitteissä ei yleensä lunasta lukijoiden hyväksyntää. Kuulin saman kommentin myös parilta journalistilta koskien tätä tapausta. Nimettömiä vahvoja väitteitä yleensä tarkistetaan useammasta lähteestä. Journalistin on hyvä aina miettiä, millaisia motiiveja nimettömänä esiintyvällä mustamaalaajalla saattaa olla.
Tämä minun artikkeli oli vain yksi osa tuosta juttusi aikaansaamasta reaktiosta lukijoiden keskuudessa. Jutun otsikkoon tiivistyy viestinnän ammattilaisten palaute. Siinä on palautetta myös yhteisölle itselleen. Hyvässä yhteisössä toimii itsesäätelyn periaate.
/Elina Melgin, ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja